Tietoa meistä

Toiminta sai alkunsa kun Paula otti isältään Cesin, kk kettuterrierinartun. Cesin emä oli ihan maalaismetsästyskoira Pirre, joka ei ollut nähnyt sen enempää koeluolia kun näyttelyitäkään. Cesistä tuli sitten käyttövalio ja sai kaksi sertiäkin näyttelyistä. Vuonna 1992 syntyi ensimmäinen kettuterrieripentue, kolme ensimmäistä Akiina's pentua. Cesi kuitenkin kuoli yllättäen, ennen kuin oli edes saatu seuraajaa. Seuraava narttu saatiinkin kun ensimmäisen pentueen Ellu synnytti Akiina's Cecilian, Chilin, ystävänpäivänä 1997, ja siitä se toiminta sitten lähti suurenemaan.

2000-luvun vaihteessa muutimme Huikon kylälle Toivakassa ja saimme enemmän tilaa koirille. Pentueita teetettiin enemmän kun narttuja oli enemmän ja rotujakin tuli lisää valikoimaan, ensin parsonrussellinterrieri ja sitten bretagnen bassetti. Parson oli jotenkin aika käypä rotu ottaa kettiksen rinnalle, suosittu terrieri jolla oli myös käyttöominaisuuksia. Bretagnen basset oli taas vähän eri juttu! En usko että kyseinen rotu olisi tullut meille ilman Siukosen Helenaa, joka kasvattaa Toivakassa bretagnen bassetteja. Rotu kiehtoi karkeakarvaisuutensa ja uutuutensa vuoksi, mutta eipä sitä ollut edes ajatuksena ottaa kasvatettavaksi ennen kuin me menimme katsomaan pentuja. Rotuun ihastui samantien ja sillä tiellä ollaan.  

Meille kasvatuksessa tärkeimpää on teettää terveitä tervepäisiä seurakoiria, koska kotikoiriksihan pennut melkein aina myydään. Se, että koira on ystävällinen, rauhallinen ja kestää stressiä on hyvin tärkeää. Alusta asti olemme kiinnittäneet suurta huomiota myös siihen, että rodun alkuperäiset käyttötaipumukset säilyisivät. Jotkut ihmiset luulevat, että kun terrieri on luolassa agressiivinen, siitä ei saa turvallista seurakoiraa esim. lapsiperheeseen. Luulo on täysin väärä. Metsästyskoira on todella hyvä seurakoira, kunhan sen kouluttaa kunnolla, eli lähtien siitä totuudesta että koira on laumassa/perheessä alimmalla tasolla ja sen pitää kunnioittaa kaikkia muita lauman/perheenjäseniä. Meidän kasvattiemme luonteita on aina kehuttu, ja käyttökoiria on ollut monissa lapsiperheissä ilman ongelmia.

Vuosien varrella olemme myös pyrkineet parantamaan kasvattiemme ulkonäköä enemmän rotumääritelmän mukaiseksi. Se, että aloitimme "peruspirrestä" on tehnyt asiasta hiukan haastavamman kun jos olisimme aloittaneet jalostuksemme valiovanhemmista tulleella yksilöllä. Pyrimme hyvännäköiseen ja  näpsäkänkokoiseen kaikissa roduissamme. Monissa roduissa näyttelylinjat ovat kasvaneet koirien koossa ulos alkuperäisestä käyttötarkoituksistaan ja sitä me pyrimme välttämään.

Perheeseemme kuuluu liikuntaa harrastava parturikampaaja äiti Paula, joka on pitkälti vastuussa kasvatustoiminnasta. Metsäteollisuudessa työskentelevä isä Kimmo käyttää vapaa-aikansa liikkuen ja koiravaljakkoajoa ja muuta urheilua harrastaen. Lapsista vanhin Aki asuu Jyväskylässä avovaimonsa Riikan ja Eemeli pojan kanssa, myös kissa kuuluu perheeseen. Vanhin tyttö Iina asuu, tanssii,kuntosaleilee ja opiskelee eläinlääkäriksi Helsingissä kettariensa Vidan ja Fäplin kanssa. Seuraavaksi vanhin lapsi Jussi asuu Jyväskylässä fauve Iisan kanssa... Nuorin lapsi Essi käy kotoa Jyväskylän lyseon lukiota ja harrastaa mm. tanssia, valokuvausta ja koiravaljakkoajoa. Lisäksi perheeseemme kuuluu tietysti koiria, tällä hetkellä melkein 20. Koirien esittelyt löytyvät Kennel puolelta Koirat-linkin alta ja rekikoirapuolella Dogs-linkin alta.

Vuosien varrella "pikkukoirien" määrä on kasvanut yhdestä koirasta n. 5-8. Joitain koiria on sijoituksessa ja joihinkin olemme säilyttäneet jalostusoikeuden. Olemme edelleen pieni perhekennel, koirat saavat elää luonamme siihen asti kun siirtyvät pois tästä maailmasta. Pennut elelevät aina perheemme keskellä tutustuen niin muihin koiriin, erilaisiin-ja ikäisiin ihmisiin kuin pölynimureihinkin ennen luovutusikää. Pentueet myös aina tarkastetaan ja sirutetaan eläinlääkärillä, omistajat saavat mukaan viralliset paperit ja joskus jotain ekstraakin. Myymme mielellämme pentuja  harrastaviin koteihin, mutta koiraa ei ole pakko käyttää näyttelyissä tai luolakokeissa jos ei löydy sellaiseen kiinnostusta. Tärkeintä meille on, että pennulle saadaan hyvä koti!